Kategoria: Kirja-blogit

Arvostelu: Joni Pikkarainen, Muhos

Lukiessani kirjaa huomasin heti, kuinka siinä kerrotaan asiat todella elävällä tavalla. Kirjoittaja aloittaa kertomalla ongelmista ja haasteista, joita kohtasi jo ennen kuin yhtäkään lähetysmatkaa oli edes tehty. Tämä sai omatkin kamppailuni näyttämään normaaleilta ja inhimillisiltä.

Kirja sai minuunkin uutta intoa rukoilla omaa tehtävää ja polkua Jumalan elon vainioilla. Tekstin kielikuvat ovat niin hyvät, että voi sieluni silmin nähdä ne maisemat ja puitteet joista Esko kirjoittaa.

Olen monesti miettinyt kuinka elää ja olla uskovana työelämässä. Tähänkin kysymykseen sain vinkkejä kirjan kohdasta jossa Esko kertoo töistään Siperiassa. Että kun työyhteisö tietää sinun olevan uskova, siihen reagoidaan monella tavalla. Mutta kun pidämme muistissa sen kenelle me loppupelissä töitä teemme ja kenelle me omalla toiminnallamme tuomme kunniaa, negatiivisetkin kommentit ja vihapuheet jäävät taka-alalle.

Vaikka on mukava lukea kirjasta kappaleita, jotka sijoittuvat omille kotikulmille, on vielä avartavampaa lukea, millaisia kulttuurisia eroja on pienen ja kylmän Suomen ja Afrikan välillä.

Olen katsonut paljon lähetystyöaiheisia videoita, mutta näin laajasti kirjoitettu päiväkirjamainen kertomus lähetystyöstä ja siitä miten mahdottomaltakin näyttävä tilanne voi muuttua Herran kanssa voitoksi, on enemmän kuin tervettullut.

Myös suru joka seuraa läheisen ystävän poismenon jälkeen näyttäytyy omassa osassaan Eskon tarinaa tuoden jälleen kerran esille sen, kuinka paljon on pahaa, vihaa, kaunoja ja kaikkea ikävää tässä maailmanajassa.

Kun ajan Oulun rautatieaseman ohi, voin itsekkin melkein konkreettisesti aistia sen lähdön tunnelman mikä kirjoittajalla on ollut lähtiessään Suomen kodista matkalle lähetyskentän kotiinsa. Ja sen ilon, joka paluun yhteydessä on ollut kun saa nähdä perheen pitkän matkan jälkeen.

Voin suositella kirjaa jokaiselle kristitylle ja kaikille joita lähetystyö kiinnostaa. Kirjan ansiosta voi saada oikeanlaisen kuvan siitä, mitä lähetin työ on ja mitä se vaatii kaikilta elämän osaalueilta.

Siunattuja lukuhetkiä erinomaisen kirjan parissa.

Arvostelu: Joni  Pikkarainen, Muhos

Kirjan alussa Derek kertoo sota-ajoistaan ja omasta uskoontulostaan. Kun luin, kuinka kirjoittaja hoksaa ja sananlaskujen 4:20-22 kohdan, sai se minutkin ymmärtämään tuon kyseisen kohdan syvällisen merkityksen. Hän haluaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan kuunnellessaan jotain. Tuohon voin samaistua täysin, varsinkin silloin kun kuuntelen Jumalan Sanaa ja Hänen ääntään, Pyhän Hengen ääntä.

Mutta kuten 2 Moos. 15:26 sanotaan: ”Jos sinä kuuntelet Herraa…”, annetaan siinä jokaiselle valta valita kuunteleeko Häntä vaiko ei. Eli haluaako oikeasti tervehtyä vai ei, kuunteleeko Herraa vain toisella korvalla vai molemmilla.

Kirjoittaja syväluotaa monia Raamatunkohtia hyvin ja saa lukijan miettimään niitä ja sitä, kuinka soveltaa niitä omaan elämään ja elämäntilanteeseen tarkemmin. Raamattua tulee lukea keskittyneesti rukouksessa, jotta kuulee todella Jumalan äänen ja tahdon.

Kirjassa on hyvin sanottu, että jos emme kallista korvaamme Jumalan sanalle ja anna Hänen olla opettajamme, ei Sanan lukeminen ja sen opetukset hyödytä meitä mitenkään.

Yhteen lukemaani asiaan yhdyn täysin, nimittäin siihen, mikä voi estää meitä tulkitsemasta Jumalan Sanaa oikein. Se on tiukasti tiettyyn kirkkokuntaan kuuluminen ja toimiminen vain heidän opetuksiensa mukaisesti. Me olemme kuitenkin yksi Jeesusta seuraava seurakunta maailman laajuisesti ja meidän tulisi pitää perustanamme Raamatussa. Fokus tulee pitää Sanassa, kuten Derek kirjoittaa.

Samoin hän avaa hyvin sananlaskujen kohtaa 4:23 jossa meidän täytyy kuulla Jumalan sanaa kummallakin korvalla ja tallettaa se sydämiimme jossa se saa vaikuttaa. Siten saamme elää tervettä ja Jumalan tahdon mukaista elämää.

Kaiken kaikkiaan Jumalan lääkepullo on ytimekkäästi kirjoitettu kirja kertoen, kuinka ottaa vastaan Jumalan Sana ja kuulla Häntä. SIlloin saavutamme terveyden, niin sisimmässämme kuin ruummiillisestikin.

’Alussa loi Jumala taivaan ja maan’. Kestikö se kuusi päivää vai vuosimiljoonia?

Pekka Reinikainen on kirjassaan ottanut kiinni väliin terävälläkin mutta asiaan perehtyneellä tavalla ajassamme mielipiteitä jakavan aiheen – Jumalako loi maailman ja kaiken, mitä siinä on. Vai syntyikö kaikki näkyväinen alkuräjähdyksen tai jonkun muun järisyttävän pamauksen seurauksena vai joidenkin pitkäaikaisten prosessien kautta, niin kuin meille tieteen nimissä syötetään? Pekka Reinikainen paneutuu kirjassaan mm. tähän aiheeseen ja siihen, mitä siitä tiedetään vuonna 2022.

Jos uskomme Raamattuun ja Raamatun historiaan ja siihen, että Jumala loi taivaan ja maan ja kaikki sen joukot kuuden päivän aikana, miksi meitä opetetaan uskomaan, että tieteen tutkimustulosten valossa luonnonhistoriasta saatu tieto ja ymmärrys kertovat koko totuuden? Pekka Reinikainen itse toteaa, että luonnonhistoria ei kestä tämän päivän tieteellistä tarkastelua. Viimeaikaiset tutkimustulokset pala palalta murtavat alkuräjähdys- ym. vastaavat teoriat. Kokeellisen luonnontieteen tutkimustulokset vahvistavat, että tällä kaikella on persoonallinen Luoja, ja luominen on tapahtunut nopeasti. Kaikki on suunniteltua ja luotua.

Raamattu on historiankirja, jossa on kronologia, missä ajanjaksot seuraavat toisiaan. Siellä on ilmoitettu päivämäärät, jaksot, iät ja muut ajankohdat. Siellä on tieto siitä, että kaikki luotiin runsaat kuusituhatta vuotta sitten, eikä vuosimiljardeja sitten. Kokeellinen tiede ei pysty todistamaan miljoonien saatikka sitten miljardien vuosien historiaa.

Me voimme käydä kaikkea harhaanjohtavaa informaatiota vastaan, mitä meille tieteen nimissä totuutena syötetään. Jumala loi ja näki kaiken luomansa ja totesi, että se oli sangen hyvää. Jeesus itse sanoo: ’Minä olen tie ja totuus ja elämä. Seuratkaa minua.’ Pekka Reinikainen kannustaa meitä tutkimaan Jumalan sanaa ja sitä, mitä siihen on kirjoitettu luomisesta mutta myös tutkimaan tämän hetkistä tieteellistä todistusaineistoa ja vasta sen jälkeen tekemään omat johtopäätökset siitä, mikä on totta ja mikä tarua. Tämä kirja on siihen oiva väline.

Kirjassa on paljon hyvää tietoa siitä, mitä tiedemaailma näinä päivänä on löytänyt. Se on hyvä lähdeteos asioista kiinnostuneille ja varsinkin meille uskoville, joilla pitää olla tieto myös siitä, mitä oikeasti on saatu selville tähän päivään mennessä. Vastaanväittäjiä ja epäilijöitä varmasti riittää, joten kohtaamissamme tilanteissa meillä on oltava totuuden mukaista tietoa niin Jumalan Sanasta kuin myös tieteen saavutuksista. Suosittelen kirjan tutkimista lämpimästi, sillä siinä on niin runsaasti painavaa asiaa niin uskoville kuin epäilijöillekin.

Ymmärrys ja tieto ovat lisääntyneet huimalla vauhdilla kaksituhattaluvun alkukymmenillä. Haastetta riittää tieteen tekijöillä. Uusia ihmeellisiä asioita löydetään, ja lopunaikoina ymmärrys lisääntyy, niin kuin Jumala on luvannut. Tutkimusten lähtökohdaksi tarvitaan kuitenkin usko siihen, mitä Raamatussa ilmoitetaan. Tarvitaan myös nöyryyttä myöntää, että me olemme luotuja, emme Luoja.

Alussa Jumala sanoi: ’Tulkoon valkeus’. Ja valkeus tuli. Tulkoon valkeus myös meidän sydämiimme ja mieliimme, että voisimme sanoa, että kuusi päivää yhdistää kristityt.

Raija Mattila

Tea Holm pitää kirjablogia ja arvosteli sinne myös TV7 Kustannuksen kirjan Vapautettu. Ohessa lainaus Tean tekemästä kirja-arvostelusta. Lue arvostelu kokonaisuudessaan hänen blogistaan.

”Olen koulutukseltani teologi, mutta akateemisen tutkimukseni puitteissa tutustunut myös uushenkisyyteen ja spiritismiin sekä sen sellaiseen. Tiedän siis, mitä Raamattu näistä asioista sanoo. Tältä pohjalta on tämäkin kirja-arvio – tai pitäisikö sanoa kirjaesittely – kirjoitettu.

…Hindulaisuuteen kuuluvat tuhannet jumalat, siinä missä alkuperäiseen buddhalaisuuteen eivät jumalat kuulu, mutta päämääränä on siinä valaistuminen. Valaistuminen merkitsee ihmisen haluamisen lakkaamista. Sitä kautta tapahtuu tyhjiin raukeaminen. Onko se olemista vai olemattomuutta?

Ihminen sammuu kuin kynttilän liekki. Ajatus itsessään voi olla pelottava, enkä siten ihmettele sitä, miksi jotkin tutkimustulokset viittaavat siihen, ettei meditaatio sovi aivan kaikille. Sitä pidetään helppona tapana rentoutua, mutta kun ollaan tekemisissä ihmisen henkisen ja jopa hengellisen todellisuuden kanssa, niin ilmiö onkin paljon monimutkaisempi.

Teos Vapautettu ottaa esiin epämiellyttäviä totuuksia. Samaan aikaan se ei sovellu uskontodialogin pohjaksi. Uskontodialogissa ei edusteta yhtä totuutta tai arvoteta uskonnollisia totuuksia…”

Lue Tea Holmin kirja-blogi kirjasta Vapautettu kokonaisuudessaan tästä